Kaktu Kuparisen inspiroiva esikoisteos on mukaansatempaavasti kirjoitettu ja syvällinen autofiktiivinen romaani

Eläintenkouluttajana, eläinkommunikoijana ja sosiaalisen median vaikuttajana toimiva Kaktu avaa lukijoilleen avoimesti ja rohkeasti oman maailmansa, jossa eläinten viisaat opetukset ovat ensisijaisen tärkeässä roolissa.

Tärkeimpinä opettajina Kaktun elämässä ovat toimineet hevoset, jotka ovat auttaneet häntä kerta toisensa jälkeen löytämään uskalluksensa kuunnella intuition viestejä, rohkeutensa elää omannäköistä elämää ja sitkeytensä jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.

Kesytön sielu käsittelee teemoja, jotka koskettavat monia: omien rajojen asettamista, sosiaalisen median hyviä ja huonoja puolia, kiusaamisen ja traumojen kohtaamista, loppuun palamista, intuition kuuntelemisen merkitystä sekä tunteiden käsittelyä. Kesytön sielu on Kaktun henkilökohtainen tarina, mutta samalla se on kutsu jokaiselle löytää oma sisäinen vahvuutensa ja rohkeutensa kohdata elämän haasteet.

Kirja on suunnattu kaikille, jotka etsivät syvempää merkitystä elämälleen ja uskovat eläinten kykyyn toimia opettajina ja ystävinä. Tämä inspiroiva kertomus sitkeydestä ja kasvusta osoittaa, että vaikeudet voivat lopulta johdattaa polulle kohti syvempää itseymmärrystä ja onnellisempaa elämää.

Tiedot: pehmeäkantinen kirja, 367 sivua.
ISBN: 978-952-88-0217-4
Painettu Suomessa (Printek / Keuruskopio Oy)

Lukijoiden palautteita kirjasta

Kirja tempaisi minut mukaansa, vaikka en ollut viimeisen 15 vuoden aikana päässyt missään kirjassa ensimmäistä 20 sivua pidemmälle. Tämän kirjan luin nyt kolmessa päivässä, koska se oli niin helppolukuinen ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Tarinaan oli upotettu myös sopivasti kiinnostavaa faktatietoa sekä aiemmin tapahtuneiden asioiden pohdintaa uudella tietotaidolla. Näiden ansiosta kirja oli myös Kaktun pitkäaikaiselle seuraajalle ja ystävälle mielenkiintoista luettavaa.

Sain vihdoin kirjan käsiini tänään ja luin sen saman tien yhdeltä istumalta, täysin uppoutuneena. Heti ensimmäiseksi mieleeni tuli, kuinka olenkaan kaivannut blogikirjoituksiasi! Kirjassa oli paljon tuttua asioita, joista tiesin tai olin kuullut jo entuudestaan, mutta myös paljon uutta. Sun ja Futuran tarinan lukeminen läpi uudelleen antoi taas muistutuksen siitä, että maailmassa on niin paljon hyvää.

Muiden hevostesi tarinat avasivat ainakin minulle uusia ulottuvuuksia. Vaikka olen seurannut sinua koko ajan, tuntui kuin olisin saanut nähdä kaiken uudessa valossa. Ehkä vuosien varrella kirjoituksesi olivat niukempia ja toteavampia kaiken kritiikin keskellä. Nyt pääsin syvemmälle, kulissien taakse ja vaikka se oli osittain piinallista, se oli tosi samaistuttavaa. Somekiusaamisen vaikutuksista lukeminen pysäytti. On kauheaa, miten paljon ulkopuolinen paine on vienyt sinulta jaksamista. Mieleeni tuli vertaus: kirkas valo vetää puoleensa myös varjoja.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että kirjan rytmi oli kaunis. Kieli oli sinulle ominaista, pohdiskelevaa ja mukaansatempaavaa. Se oli täynnä tunnetta ja ajatusta ja luulen, että ei-eläinihmisetkin voivat nauttia ja oppia siitä. Se kosketti syvästi ja jätti jäljen. Kiitos, että kirjoitit sen💙

Kerronta oli niin vilpittömän rehellistä, että piti otteessaan tiukasti, vaikka hevosten maailma ei minulle ole niin tuttua. Hyvä kirja!